top of page

HOUSE CLASSICS @ Amarillo

 

Nyt alkoi sitten kinkun sulattelu! Aivan mahtava jatkumo viikon takaiselle tapahtumalle musiikillisesti. Olisi ollut tylsä ilta kotona tiedossa jos näitä bileitä ei olisi järjestetty. Iso kiitos näistä. Biletys jatkui 04 asti. Nice!

 

Kello 22.15 paikalle. Näytin ilmeisesti ovimeiehen mielestä niin heikkokuntoiselta ettei olisi ollut asiaa sisään, olin siis selvinpäin liikkeellä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin näin käy. Näytän silloin ilmeisen liikaa ottaneelta vaikka sitä en olisikään. Mutta työtään hän tekee ja pyrkii karsimaan liikaa ottaneet pois jo ovelta. Pääsin kuitenkin sisään.

 

Pääsin peremmälle ja totesin että musiikki ei ole täällä semmoista kuin olisi odottanut. Paikka oli lähes täynnä väkeä kympin aikaan. Pääsin lopulta soittopaikalle ja sain varmistuksen ettei bileitä ole peruttu vaikka semmoinenkin kävi jo mielessä.

 

Mutta saimme pelit soimaan klo 22.30. Luvassa vinyylin rätinän ohessa housen klassikko raitoja kaksikolta joka tuntee sen ajan musiikin kuin omat taskunsa. Odotan innolla mitä herrat ovat keksineet laittaa lautaselle. Vinyylillä mentiin koko ilta.

 

Oli hyvä huomata että heti kun soitto alkoi niin porukkaa oli alusta lähtien tanssimassa. Oli ilo seurata Maestron työskentelyä kohtuu lähietäisyydeltä, siinä ei ylimääräisiä liikkeitä tehty, rautainen kokemus näkyy otteissa.

 

Biisi bongauksia part 1. By Sile. Paul Johnson – Get get down, Superfunk ft. Ron Carroll – Lucky star, Eurythmics – Sweet dreams, Armand van Helden – The funk phenomena. Tässä alkurysäys illan mittaan kuulluista klassikoista. Eikä jääneet viimeisiksi.

 

Vedetään henkeä välillä ja jatketaan... The original – I luv you baby, Stardust – Music sounds better with you, Felix – It will make me crazy, Hysteric ego – Want love. Tässä vaihdettiin soittajaa.

 

Thoma tuli vuorostaan soittamaan. Saundi muuttui hetkittäin teknompaan suuntaan. Eka raita aika kova leka. Pizzaman – Trippin' on sunshine, Daft punk – Revolution 909, Double 99 – RIP groove, Tori amos – Professional widow, Alcatraz – Give me luv, Daft punk - burnin'

 

Muutamaa tuttua en ollut nähnyt pitkään aikaan jotka olivat saapuneet mestoille. Toista heistä en ollut nähnyt pieneen ikuisuuteen. Että sieltä tampereelta saa tulla lahteen useamminkin...

 

Sile vuorostaan soittamaan. Dr. Alban – No coke. Tämän biisin aikana innokas esitanssijaksi ryhtynyt asiakas kaatui ja aiheutti sillä aikamoisen härdellin soittoon. Neula pompsahti reilumman puoleisesti biisin aikana että sen huomasi varmaan kaikki. Tämä ei ollut yhtä paha seurauksiltaan kuin joensuun tapaus taannoin kun koko soittopöytä meni nurin. Mutta silloinki musiikki jatkui taukoamatta.

 

Lisää biisejä. Moloko – The time is now, kylmät väreet kulki kropassa tämän biisin aikana. Prodigy – Charly, illan kovin leka!! QT Quartet – Hold that sucker down, tämä biisi soi kun vessasta saavuin takaisin, opetus, älä käy vessassa tämmöisinä iltoina vaan nauti jokaisesta sekunnista ettei mitään tärkeää pääse livahtamaan ohi.

 

Nuorempi naishenkilö kävi toivomassa elkeistä päätellen jotain biisiä, Ilmeisesti ei pitänyt siitä kun tänä iltana ei toiveita toteutettu teema illan takia. Elkeet kyselyn jälkeen olivat niin tyypilliset että soittaja on varmaan saanut kuulla kunniansa.

 

Illan kaksi viimeistä kuultua biisiä oli Inner city – Big fun ja Lil Louis – French kiss soi kun poistuin paikalta väsymyksen saattelemana tuntia ennen virallista lopetusta.

 

Oli kyllä silkkaa timanttia koko ilta, semmoista nannaa korville koko illan musiikki anti ettei paremmasta väliä. Itseä ei haitannut vaikka edellisestä klassikko kimarasta ei ollut niin kovin pitkä aika niin nämä maistui kyllä erittäin hyvin. Piakkoin pääsee toivottavasti nauttimaan vanhasta saundista.

 

Tämä oli kiireisen bilekuukauden 6. tapahtuma ja koko vuoden 63. tapahtuma. On sitä keretty kiertämään bileitä tänä vuonna. Vuosi vaihtuu poikkeuksellissa maisemissa tänä vuonna, bileissä tietty!

 

 



0 views

Recent Posts

See All

תגובות


bottom of page