Tämä reissu tehtiin pienen mutkan kautta. Ensin hämeenlinnaan kaverilla etkoilemaan ja sieltä bussi kuljetuksella bilepaikalle. Kuten kaikki joskus bussi reissuilla olleena tietävät että bussissa on tunnelmaa. Tämä ei tehnyt asiassa yhtään poikkeusta. Paikan päälle kerettiin siinä 20.30 aikaan. Jäi kuulematta Nennan setti. Mutta tilanteelle ei voinut mitään.
Paikalle konemusiikki puolelle tullessa kiinnitin huomiota massiiviseen lavarakennelmaan ensimmäisenä. Äänentoisto oli kanssa vähintään riittävän massiivinen. Valoakin oli katossa ihan mukavasti. Kivan kokoinen screen oli virittetty myös. Vaikka kokoa oli niin jostain syystä siihen ei kiinnittänyt huomiota isoissa määrin. Ensi vaikutelma oli omaan silmään miellyttävä.
OlliS oli saapuessamme dekkien takana. Kansan korviin saatiin vähän hidastempoisempaa settiä näin alkuun. Ihan hyvä ratkaisu, lähinnä tanssikansan kannalta ettei jalat ole muussina liian aikaisin. Onnistunut setti tilanteeseen.
16 Bit Lolitas Jatkoi hitaamman puoleisella setillä. Kivan kuuloista soundia. Setin kohokohta oli Enjoy the silende! Tämän setin jälkeen tapahtui selvä muutos.
Eli Jussi Soro seuraavaksi lavalle. Käännettiin hanaa lisää. Mikä siihen kellonaikaan oli toimiva ratkaisu. Saatiin tanssiva kansa lämmitettyä lopun kliimaksia kohti. Taattua trancea tältä herralta. Jokunen raita kuullosti tutulta mutta nimeä en saa puristettua millään irti. Tykkäsin.
Agnelli & Nelson Toiseksi viimeinen setti illassa. Hyvää trancea koko setti jota joutui osan aikaa kuuntelemaan ”oven” takana jonkin asteisessa aulassa jossa oli istumapaikkoja. Mutta se ei omaa nautintoa haitannut. Pari klassikkoa täältä pystyin poimimaan. Ensimmäinen oli tämä Underworld – Everything, everything hämy biisi. Toinen oli Prodigyn – charly hieman retusoituna versiona. He lämmittelivät omalle kohdalle illan odotetuimman soittajan. Enkä varmaan ollut ainoa.
Sean Tyas. Huh huh! Ei tiedä mistä sitä aloittaisi. Se oli sen verran kovaa menoa että heikompaa hirvittää. Uskon että koko tanssiva kansa on samaa mieltä. Tietävät minkä takia on tänään jalat kipeänä. Porukasta imettiin loputkin mehut irti varsin tehokkaasti. Siis biisejä en hirveämmin tunnistanut mutta siis mitä settiä kaveri heitti. Pari helsinkiläistä Djtä olivat ihan pähkinöinä koko ajan. Tunnistivat ilmeisesti minua paremmin biisit. Mutta olin minäkin pähkinöinä, en kiistä. Siis koko ajan semmoista settiä että lopussa meinasi tirahtaa kyynel. Oli se niin kaunista. Ei pysty sanoiksi kuvaamaan sitä fiilistä kaverin setin aikana. Illan kovin setti. Piste.
Jussi Soron setin aikana tapahtui niin uskomaton tapahtumaketju että en ollut itsekään uskoa sitä todeksi. Seisoskelin siinä oven liepeillä ns. aulan puolella. Yllättäen joku kiinnittää huomion mun paitaan. Tulee kommenttia englanniksi. Kysyin sitten lähimpänä olleelta kaverilta että onko hän S Tyas. Hän vastasi että kyllä. No, ei siinä mitään, paperia ja tussia esiin että saan idolin nimmarit. Pyysin samalla kaverille nimmarit kanssa. Mutta tilanne ei pääty tähän.
Kaveri huomaa sinkun jota käytti alustana nimmareita kirjoitettaessa. Katsoo sinkkua ja toteaa että nämä kaverukset soittaa tänään täällä. En kerennyt itse sanomaan mitään kun Sean heittää että jos hän käy pyytämässä nimmarit backstagella tähän sinkkuun!! Olin silleen että ota ota, anna mennä... Näytin että jään paikkaan X odottamaan. EI mennyt kovin kauaa niin Sean tulee sinkun kanssa takaisin ja siinä on Agnelli & Nelsonin nimmarit. Kiitän kovasti ja pääsin vielä fanikuvaan. Mutta siis mietni kuinka moni DJ itse omasta aloitteestaan lähtee backstagelle pyytämään nimmaria levyyn? Olin ihan äimän käkenä! Mutta onnellinen! Kaverilla on todellakin jalat maassa. Kaveri saa kyllä 110% respectiä tästä teostaan. Ilman tätä tapahtumaa olisi varmaan nimmari jäänyt saamatta. Tämä hipoo kyllä yksittäisistä bileen sisäisistä taphtumista kyllä aika kärkeen, top 3 kolisee kevyesti. Tämä tilanne kyllä pelasti koko illan.
Sain siis mitä lähdin varovasti tavoittelemaan, kahdet nimmarit. Mutta että tavalla jolla toi kaikki tapahtui niin en tajua vieläkään että se oli tosiaan totta eikä päiväunta!!!
Kiitos juttutuokioista vanhat ja uudet tuttavuudet. Oli kiva heittää läppää siinä fiilistelyn ohessa. Tällä kertaa ei ollut parempaa kameraa messissä vaan joutui turvautumaan ns. Kännikameraan. Kuvanlaatu on varmaan sen mukaista.
Kokonaisuutena järjestelyt toimi mainiosti. Rokkipuolella tuli käytyä kolme kertaa, pakon edesta. Ensimmäinen kerta kun kuulin että on ruokaa tarjolla, kävin katsomassa paikan. Toisella kertaa juotavaa. Kolmannella kerralla oli pakko ostaa jotain syötävää. Otin halvemman vaihtoehdon. Siihen hintaan mitä sai tuhdimpaa evästä niin annoksen koko suhteessa hintaan oli kyllä varsin hyvin kohdallaan noihin olosuhteisiin.
Kun miettii mitä kaikkea tuolla lipulla sai kokea. Kova lineup Choonin puolella. Rokin ystäville oli oma puoli ja tarjonta varmaan heille sopivaa? En tiedä. Mutta että tuolla rahalla sai tämän kaiken kenenkään ei pidä valittavan kun rahalle ei saa vastinetta.
Soittoaikoja oli rukattu uuteen uskoon siten että saatiin Sean Tyasille 1,5h soittoaikaa. Onnistunut veto.
Narikka toimi ripeäsii molempiin suuntiin kulkiessa. Tosiaan tällä erää kuvat mitä tästä tapahtumasta on julkaistu niin ne on otettu poikkeuksellisesti pokkarilla järkkärin sijaan.
Kiitos etkoiluista, bussin järkkäämisestä ja yöpaikasta Niko, palvelu pelasi sen verran hyvin että varmasti toisenkin kerran tulemme paikalle pilaamaan tunnelman. Meidän bussikuskille kanssa erityiskiitos.
Kiitos Choon! Ehdottomasti tämän vuoden kovimmista bileistä joissa olen ollut. Luulen että kestää hetken ennen kuin tämä nokitetaan. Nautin olostani paikalla. Kaikki toimi.
Jos jotain negatiivista pitää oikein kaivamalla kaivaa niin takaseinästä kuuluva kaiku oli ärsyttävä. Mutta ei sillä että se olisi kovasti häirinnyt.
Vuosi täynnä blogin kirjoitusta. Jatkoa seuraa. Kiitos kaikille kirjoituksia seuranneille. Toivotaan että olette viihtyneet tämän parissa.
