Tätä iltaa on odotettu. Saadaan pitkästä aikaa alan pioneeri lahteen soittamaan. Kyllä kelpasi mestarin soitantaa fiilistellä. Muutenkin illassa kuultiin poikkeuksellisen rapsakkaa soundia.
Tulin paikalle aavistuksen jälkeen 20. Ihmettelin kun ei musiikki ollut semmoista kuin olisi odottanut. Oli ongelmia ja syylliseksi osottautui tekninen vika. Näitähän sattuu paremmissakin piireissä välillä. Saatiin totuttu soundi kuuluviin.
Macke aloitti soitannan. Hyvää settiä. Aika ripeetä ja rouheaa soundia kyllä. Vähän nopeampaa kuin on yleensä tottunut täällä kuulemaan. Mutta ei se minua haitannut yhtään. Wildchild – Renegade master biisistä joku versio oli soitossa. Erittäin hyvä alku illalle.
L-kay jatkoi seuraavana. Soundillisesti ei liikoja setti muuttunut. Ehkä sen takia että kaksi ekaa soittajaa ammensi biisit samasta laarista. Illan yllättävin biisi oli kyllä Gunnareiden – Sweet child on my mind josta oli rakennettu aika hyvin toimiva versio. Muuten bändin tuotanto ei ole koskaan ollut mieleen. The bucketheads – The bomb (these sounds fall in to my mind) kuultiin kanssa. Tuttu Daft punkin harder better faster stronger. Kiva setti tämäkin. Mukavan nopeaa soundia. Tämän setin aikana kuultiin aikamerkki useampaan otteeseen.
69 dekkien taakse. Kova aloitus raita. Armand van Helden – Witch doktor. Soundi muuttui tässä setissä heti alkuun sen verran reilusti että siihen kiinnitti heti huomiota. Vanhempaa soundia tarjoiltiin.
Paikka oli tupaten täynnä kun tuli paikalle. Mitä lähemmäs kello puoltayötä tuli niin porukka väheni. Maanantain velvollisuudet varmaan suurimmalla osalla pakotti poistumaan. Oli tuttujakin jotka olivat aika pitkään paikalla vaikka miettii että seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Pisteet siitä heille.
Klo 23. Mestari itse dekkien taakse. Eliot Ness. Oli ihan mielenkiintoinen setti. Setin aikana pyörähdettiin useammassa eri genressä joustavasti ja kokemuksen tuomalla taidolla. Eräs tuttu tanssi tämän setin tahtiin varsin antaumuksella. Muutaman biisi bongauksen tein. Michael Jacksonin vanha biisi pitkältä menneisyydeltä. Varmaankin 80-luvun puolelta.Acid man. Taisi olla tämän biisin kohdalla kun erään tanssijalkaa rupesi vispaamaan niin paljon että innostui tanssimaan pidemmän aikaa. Setin lopetus oli kyllä nannaa... Josh Wink – Hihger state of consiousness... Hieno setti.
Aika pian tämän jälkeen hävisin taistelun nälkää vastaan ja oli pakko poistua ennen aikojaan paikalta syömään. Hieno päätös kiireiselle bile viikonlopulle. Kolmet bileet tuli rymyttyä läpi viikonlopun aikana.
Tuossa alkuvuodesta näytti pahalta että biletarjonta hiipuu mutta tässä vaiheessa vuotta on pakko todeta että olin väärässä. Tämä reissu oli bile nro 42 viikolla 36 tänä vuonna...
