Matka pelipaikalle sujui autossa kuunnellessa vanhaa ravea. Aika tuntui kuluvan siivillä. Ehkä musiikilla oli vaikutusta asiaan. Paikalle kerettiin siinä klo 22 pintaan. Ja house musiikkia koko illan tarjolla.
Fiilis oli saanut uuden kodin. Paikallinen Coffee house on löytynyt uudeksi paikaksi. Ei tietty pitäisi verrata entiseen mestaan mutta pari juttua jotka ovat muuttuneet verrattuna entiseen mestaan. Paikka oli pienempi kuin edellinen, tosin tässä tapauksessa se ei välttämättä ole huono asia. Tämä tila palveli tarkoitustaan erinomaisesti. Paikalla oli runsas valikoima lautapelejä. Paikalta sai purtavaa jos nälkä yllätti. Kokonaisuutena ihan toimiva paikka oli tämä uusi mesta.
En vielä osaa nimetä fiiliksen porukkaa isoissa määrin. Osan porukasta tuntee jo ulkonäöltä että ovat fiiliksen porukkaa. Mutta nimiä ei pysty heittämään kohdalleen. Yksi poikkeus porukasta löytyy joka tunnetaan jo pidemmän ajan takaa.
Menevää housea soi paikalle saavuttaessa. Niki Suhonen oli puikoissa. Hyvää settiä. Ihan setin loppuvaiheilla kuului eräässä biisissä tutut naisvokaalit. Didon biisihän se pärähti soimaan. Biisiä en tunnistanut täydellä varmuudella. Jonkin asteinen ”uusio versio” biisistä. Mutta toimi omalle kohdalle.
Caro dekkien taakse seuraavaksi. Soundillisesti Caro jatkoi siitä mihin Niki jäi. Hyvää shittä tämäkin. Pari biisiä olin tunnistavinani. Crystal waters – Gypsy woman. Ultra Nate – free tuotti todella pahasti tuskaa muistaa. Biisi tuli heti mieleen mutta esittäjään piti hakea jo apua. Kielen päällä se oli mutta kun ei saa ulos niin ei saa. Caron setin aikana huomasin että tistkin takana tuntui tarjonta kelpaavan. Joraavasta naistarjoilijasta päätellen. Koko illan oli ainakin muutama ihminen tanssilattialla ja Caron setin aikana kiinnitin huomiota kuinka tunteella siellä tanssitaan.
Toukka viimeisenä soittajana dekkien taakse. Soundi muuttui astetta rankemmaksi heti alusta. Aika rouheen rankkaa tarjontaa oli kyllä. Mutta itse diggasin kyllä. Setti pysyi rankan oloisena loppuun asti. Muutama biisi spottaus. Atlantic ocean – Waterfall. Love it... Toi on vaan hieno biisi. Loppuvaiheilla tuli Robin S – Show me love ralli. Setin viimeinen biisi oli kaiketi inside juttu runsaan tanssivan kansan reaktioista ja huudoista päätellen. Ehkä en ole vielä tarpeeksi syvällä Fiilis porukassa että olisin vielä oppinut tätä rituaalia. Tämän biisin kuulin ekaa kertaa ollessani paikalla.
Kerkesin jo kommentoimaan lahtelaisille kanssa bilettäjille että tänä vuonna ei näemmä ole muna tarjoilua ollenkaan. Ei mennyt kovin kauaa niin sehän tapahtui. Munan jako alkoi. Tämä lienee perinne että ensi vuonna avaan suuni vasta bileen jälkeen aiheesta. Hyvää pitää malttaa odottaa, jopa tarjottua suklaamunaa...
Meitä lahtelaisia oli saapunut reilusti pilaamaan tunnelmaa. Lähes kaksi autolastillista porukkaa. Tälläkin reissulla tuli uusia tuttavuuksia. On kiva tutustua uusiin ihmisiin, koska tuttavapiirissä ei ole koskaan liikaa konemusa ihmisiä. Kiitokset myös vanhoille tuttavuuksille keskusteluista. Oli hieno ilta.
